22.11.2018

Onko marraskuun harmaus asennekysymys?

Ryhdyin pohtimaan aihetta, kun lehdissä kirjoitetaan, että monien on päästävä etelän aurinkoon, pakoon tätä Suomessa vallitsevaa harmautta. Samoin sosiaalisessa mediassa monet tuntuvat surevan tämän vuodenajan huonoimpia puolia.
Marraskuun sumuiset aamut, sateinen utuisuus ja muutaman tunnin himmeä paivän kajo voi tuntua masentavalta. Ei jaksaisi suorittaa kaikkia arjen pakollisia kuvioita, kuntoilla, tavata ystäviä, ei jaksaisi esittää somessa, että on aktiivinen. Mitäpä jos etsisimme siitä himmeästä kajosta jotain kaunista ja siitä pimeydestä jotain romanttista, lohdullista, hiljaista ja voimaannuttavaa. Löytäisimmeko sitä?

"Itse olen huomannut, että kun tulee ikää lisää, niin hämärässä ja pimeässä on ikävä ajaa autoa. Vastaantulevien autojen valot häikäisevät, silmiä kirvelee ja märkä asfaltti imee kaiken valon itseensä. Koko kroppa ratin takana on jännittynyt. Vahingossa pääsee huojentunut huokaus, kun vihdoinkin kotitien viimeiset metrit valaisee pihan liiketunnistimella syttynyt valo.

Astun autosta ja huomaan, että mies onkin jo sytyttänyt pihaan lyhtyjä ja pihasaunan ikkunastakin loistaa joka perjantaiseen tapaansa kynttiläkruunu. Ilmassa on palavien koivuklapien tuoksu. Sisällä minua tervehtii ensin Manu-kissa, sitten mies ja jossain vaiheessa hässäkän hälvyttyä, käy sääreen pukkaamassa oman tervehdyksensä Miina-kissa.
Sisälläkin on takkaan sytytetty tuli ja olohuoneen hämärässä palaa rivi tuikkuja. Hellan levyllä tuoksuu glögi. Ihana tulla kotiin.
Tällä samalla kaavalla meillä mennään melkein kaikki perjantait. Viikonpäivistä tuon on tavallaan paras päivä. Onhan kummallakin edessä vapaa viikonloppu."

Kesä on toki ihanaa aikaa ja valosta saa energiaa ihan eri tavalla kuin syksyllä tai talvella, mutta mikä voisi olla romantiikalle ja rauhoittumiselle otollisempaa aikaa kuin hämärä. Annetaan itsellemme lupa nauttia siitä, ettei aina tarvitse tehdä mitään ´järkevää´. Luonto nukkuu, joten mennään itsekin talviunille, kääriydytään lämpimään vilttiin sohvan nurkkaan. Heitetään pois suorittaminen, ladataan akkuja ja ollaan vaan. Katsotaan kesän aikana nauhoitettuja elokuvia tai luetaan vihdoin se kirja, joka on odottanut yöpöydällä jo monta kuukautta.

 Sanonta, että asialliset hommat pitää hoitaa, mutta muuten voi olla kuin ellun kana, pitää niin hyvin paikkansa, varsinkin syyspimeillä. Otetaan siitä kaikki irti.

Kirjoittaja on pimeässäkin hyvin viihtyvä homo sapiens "Kipsu